Kiitos oudon säätilan, ensimmäisen päivän jälkeen otsa ja nenä punoittivat hieman auringosta, toisena iltana oli koko naama aikas punainen ja lähtöaamuna koko naama oli väriltään rapu. Mitään aurinkorasvoja kun ei ollut matkalla mukana ensinkään. Ihon paraneminen kotosalla vaati neljä päivää rasvaamista muutaman tunnin välein, sen verran ihoa kiristi ja punoitti kunnolla. Onneksi ei tarvinnut pistää päätään pihalle kotoa ollenkaan.
Neulottua ei tullut matkalla ollenkaan, vaikka mukana oli juuri aloitettu Shetland triagle itse värjätystä Sivillasta. Koneeseen en lopulta uskaltanut bambupuikkojakaan ottaa, vaan menivät ruumaan. Iltaisin sitten taas hotellille palattuamme ei tullut mieleenkään istuskella television ääreen neulomaan, vaan mentiin hyvin väsyneinä nukkumaan.
Dublin oli täynnä vanhoja, vaikuttavia kirkkoja. Tässä kuvia vain muutamista hienoimmista.
Hotellilta kaupungin keskustaan saapuessa ohitimme monia paikallisia pieniä kauppoja, jotka olivat Irlantilaiseen tyyliin hyvin värikkäitä. Tyypillinen piirre oli myös useamman asunnon sisältävien talojen ovien väritys: yksikään ovi ei ollut toisen kanssa saman värinen, vaan löytyi niin punainen, keltainen, sininen, vihreä kuin oranssikin ovi. Kuulopuhe kertoo, että näin miehet öisin pubeista kotiutuessaan löytävät paremmin sen oman kotioven kun silmät saattavat olla vähän ristissä, ettei oikeaa asunnonnumeroa tahdo erottaa :)
Keskustassa oli kaksi isoa patsasta, toinen ihmishahmoinen, toinen uudempi futuristinen iso piikki joka kurotti korkeuksiin. Veikkaus, että tämä piikki oli korkeampi kuin Tampereella sijaitseva Näsinneula. Piikin alaosan ympärysmitta oli useita metrejä, ja se tuntui toimivan eräänlaisena tapaamispaikkana, kuten Helsingissä Stockmannin kello.
Keskustassa sijaitsi vanha, 1800-luvulla perustettu Trinity College, jossa kävimme opastetulla kierroksella. Kampuksen nurmialueet olivat suorastaan hämmästyttävän hyväkuntoisia, moni suomalainen golfkenttä olisi ollut kateellinen. Vaivihkaa kurottelimme kettingein suojatulle nurmikolle, josko nurmi olisi eräänlainen matto, eikä oikeasti kasvaisi paikallaan. Vaikutti se kohtalaisen aidolta. Suomalaiset yliopistot ja koulut voisivat ottaa oppia: roskia ei näkynyt missään eikä myöskään roskakoreja. Hämmästyttävän hyvin on siisteyskasvatus mennyt perille. Ehkä Irlannissa ei niin paljoa suosita tätä vapaata kasvatusta...
Puut olivat valtavia. Tämän puun "sisarus" oli oppaan mukaan Euroopan suurin ja vanhin lajinsa edustaja. Tälläkin oli kyllä ympärysmittaa ja lehdet varjostivat alleen alueen, jonka koko oli muutaman armeijan puolijoukkueteltan suuruinen (vertaa takana pysäköity normaalikokoinen farmari ja uusi kupla).
Tässä on Dublinin keskustaa sen läpi virtaavan kanaalin sillalta. Huomaa vasemmanpuoleinen liikenne ja upea lyhtypylväs sillan kaiteella.
Kaupungin keskustassa sijaitsi useampiakin vihretä puistoja, joissa ihmiset viettivät aikaa piknikillä rentoutuen. Puistot olivat vehreitä ja täynnä lintuja ja nurmikot olivat sallittuja kävellä ja leikkiä. Pari pienempää puistoa oli kunnolla aidattu ja niissä oli paljon erikoisia puista ja kauniita kukkia.
Toisena päivänä otimme lähijunan ihan Dublinin liepeille meren rantaan paikkaan nimeltä Howth. Howth oli selkeästi satamakaupunki, rannat täynnä nykyään kuitenkin purjeveneitä ja kadut täynnä turisteja.
Kaukana aallonmurtajalta erottui Irlannin maaseudulle tyypillistä nummea niemen kärjessä, jossa sijaitsi pieni vanha majakka.
Rinteellä näkyi vanha romahtanut kivikirkko, jota kävimme tarkemmin katsomassa.
Kivutessa jyrkkää tietä ylös rinnettä näkyi toinen toistaan hienompia taloja, joiden pihat ja istutukset oli hyvin hoidettu. Erityisen ihanat olivat nämä vierekkäiset pastellinsävyin toisiinsa sointuvat talot.
Tuliaisiakin tuli jonkin verran osteltua, lammasfani vähän lähti käsistä lukuisat matkamuistomyymälät nähdessään, jotka olivat täynnä lammasaiheisia tavaroita. Mukaan tarttui lammaspinssi, -kännykoru, -pehmolelu, -laukku sekä 250g vyyhti värjättyä irlantilaista aran-villaa. Ehdoton löytö oli hupaisa "The leprechauns made me do it! -paita ("Maahiset pakottivat minut tekemään sen" -paita).
Valitettavasti etsinnöistä huolimatta yhtäkään kunnon lankakauppaa ei löytynyt. Nyt harmittaa, kun ei tullut kotona otettua osoitteita ylös, vaan luotin että nyt yksi ainakin Dublinissa kierrellessä osuisi tielle. Mukaan lähti kuitenkin perinteistä irlantilaista toffeeta, minttukaramelleja sekä irlantilaista suklaata ja Powers viskiä.
Mies ilahdutti minua sinisellä kukkarannekorulla, sekä kelttikuvioidulla musta-harmaalla villahuivilla, joka on 100% irlantilaista villaa.
Lopuksi öinen maisema hotellin lähettyviltä, huomaa kaukana siintävän pubin olutmainos "Guinness".
Kommentit