Yön pimeinä tunteina Icarus viimein valmistui. Otin vauhtia parina viimeisenä päivänä melkein viikon neulomistauon jälkeen, joka seurasi ranteiden revähdyksestä (ei kannata kompuroida kotona). Tänään neulomiseen tuli vimma kun päätin että tänään huivi valmistuu, muuten ei tule mitään.

Alussa ensimmäiset mallikerrat oli helppo, joskin tylsä neuloa. Reunan koristekerrokset taas olivat hankalia monimutkaisuudessaan: ohjetta ei voinut päästää kauaksi kun sitä piti aika tarkasti seurata neuloessa. Tietenkin hommaa hidasti vielä kokoajan lisääntyvä silmukkamäärä. Neuloin huiviin tismalleen saman määrän mallikertojen toistoja ja toiseksi viimeisellä kerroksessa puikoilla oli 637 silmukkaa. 523 silmukkaa, jos nelinkertaisia langankiertoja puikoille ei lasketa kuin kerran. Yhden kerroksen neulominen kesti tässä vaiheessa lähempänä tuntia kuin puolta tuntia. Jossain puolen tunnin paikkeilla lakkasin laskemasta kuinka kauan yhden kerroksen neulomiseen kuluu aikaa.

Lankana oli musta merinosilkki, joka huivin loppupuolella alkoi viimein tuntua mukavalta huivilangalta. Alussa neulominen tökki ja pahasti, kun olin tottunut lankoihin jotka joustavat edes vähän. Tässä oli suurin ero Wetterhoffin Silviaan verrattuna. Lanka oli myös sileää pinnaltaan, eikä niin selvästi kierteistä kuin Silvia, joka tuntuu käsille karheammalta neuloessa, mutta joustaa enemmän.

Tuntuma merinosilkkiin on nyt parempi, ja ehkä seuraavaksi jatkan kauan kesken ollutta Kiriä, merinosilkistä sekin. Mielessä onkäynyt myös aloittaa samasta langasta kiri alusta, tällä kertaa hieman suuremmilla puikoilla kuin nro2. Pienet silmukat kun eivät tunnu yhtään luistavan puikoilla ja langan joustamattomuus lisää entisestään tätä nihkeyttä. Eipä yhtään innosta jatkaa patalapun kokoista aikaansaannosta, jossa mallikertoja on yhtä paljon kuin täysmittaisessa alpakasta tehdyssä huivissa, johon menee vielä satoja tunteja ennenkuin se on hartiahuivin kokoinen.

Icarus on vielä pingoittamatta, en jaksa ruveta sitä tekemään nyt keskellä yötä. Aika suuri siitä varmaan tulee, nimittäin näi npingoittamatta sohvalle levitettynä sillä on mittaa jo 115x60cm. Huomenissa luvassa sitten pingotuskuvia.

Lopuksi vielä eräänlainen ilmoitusasia. Olen päättänyt tässä tehdä uranaihdoksen ja kokeilla muutakin kuin tekniikkaa. Lopputyöni on vielä kesken, mutta se valmistuu tässä pikkuhiljaa kuukauden sisään ja valmistun sitten toivottavasti lokakuun puolella. Ensi maanantaina kuitenkin aloitan tekstiilin- ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa artesaaniopinnot Hämeenlinnassa Tavastialla. Odotan tältä koululta paljon, kohta nähdään vastaako se ajatuksiani. Jos joku blogin lukioista on sattumalta aloittamassa samassa paikassa, olisi kiva vaihtaa ajatuksia jo näin ennen koulun alkua.