Ihan säännöllisesti pyörälenkkejä tekevät ihmiset pitävät aina kypärää. Se on halvin vakuutus ja paras tapa välttyä ikäviltä seurauksilta kaatumistapauksissa. Vaikka pyöräilykypärät ovat olleet jo ihan kunnolla saatavissa ja liikenteen turvajärjestöt ovat sen käyttöä suositelleet, ei se ole saanut pysyvää suosiota. Ei vaikka sen käyttö on tuotu jo lakiin - valitettavasti vain suosituksena ja sehän ei kovakalloiseen suomalaisuuteen tartu.   

Pyöräilyonnettomuudet ovat harvinaisia eikä loppujen lopuksi kukaan pyörän päälle kiipeävä aikuinen ole huono ajaja. Ajotaidosta se ei ole kiinni. Jos tasapaino on huono, ei ihminen yksinkertaisesti aja polkupyörällä. Valitettavasti ne onnettomuudet sattuvat jonkin pyöräilijästä riippumattoman ulkoisen tapahtuman takia. Sinänsä aivan sama miten, mutta yhteistä näille kaikille onnettomuuksille on se, että sieltä tullaan vauhdilla alas ja tasapainon pettämisen vuoksi hyvin usein pää ensimmäisenä. Kypärä ei tietenkään estä kaikkia pahimpia loukkaantumisia, mutta monessa kaatumistapauksessa se vaimentaa päähän kohdistuvaa iskua niin paljon, että onnettomuuteen joutunut pyöräilijä selviää lievällä aivotärähdyksellä. Yli kahden metrin korkeudesta suoraan asfalttiin tuleva pää saa hirveän kovan iskun ja siinä on vaarana sekä kallonmurtuma että aivoverenvuoto. On tokli selvää, että mikään kypärä ei pelasta rekan tai bussin alle jäävää pyöräilijää. 

Aikuisilla ja teini-ikäisillä ei juurikaan kypäriä näy. Monet aikuiset, varsinkin naiset väittävät, että se pilaa kampauksen. Nyt voidaan oikeasti miettiä, kumpiko on tärkeämpää - turvallisuus vai hiusten malli. Jos on töihin menossa, ei kukaan tarvitse erikoisempaa kampausta, Juhlat on eri juttu, mutta ei niihin mennä pyörällä. Teini-ikäiset kärsivät kaveripaineesta. Se on selvää ja eihän kukaan ole niin kaikkivoipainen kuin oikein kunnollinen murkkuikäinen.

Oli sitten tilanne mikä tahansa, täytyisi ihmisten oppia pitämään kypärää. Se on yksinkertaisesti halpa tapa pitää pää suojassa.

Syksyn suuri ongelma on etenkin teini-ikäisten, mutta myös aikuisten haluttomuus pitää heijastinta. Jokainen autoilija tietää, että varsinkin pimeällä ja sateisella tiellä ovat mustiin pukeutuneet ja ilman heijastinta liikkuvat ihmiset ovat täysin näkymättömiä ihan viime hetkeen saakka ja silloin ei enää saa autoa pysähtymään.  Tavattoman paljon ihmiset kuvittelevat, että katuvaloissa he näkyvät hyvin ilman heijastinta. Miksi eivät näkyisi, kun kerran näkevät itse hyvin kulkea? Se on kuitenkin ihan eri juttu. Teini-ikäiset ovat jälleen kaveririippuvaisia. Jotenkin heijastimet eivät millään istu siihen kokonaisuuteen ja porukka pitää parempana kulkea tyylin mukaan, vaikka riskeeraavat  oman terveytensä. 

Suomalaiseen jääräpäisyyteen eivät suositukset tehoa, vaikka ne olisi lakikirjoihin kirjoitettu. Emme tosin ole ainoa kansakunta maailmalla tässä asiassa. Eipä noita kypäriä ja heijastimia muuallakaan liiaksi näy. Kuinka kauan ihmisten täytyy käyttäytyä hölmösti ennen kuin kaikki ymmärtävät?